pahuuden anatomia

KIRJOITETTU: 11.10.2012 → SANOJA: 270 → TYYPPI: KIRJA → ARVOSANA: OK

Pahuuden anatomia (2009) on Hannu Lauerman kirjoittama psykologinen analyysi ihmisten synkemmistä ominaisuuksista.

Kirjassa käsitellään ihmisen monimuotoisia ulottuvuuksia pahuuden saralla ja osoitetaan mikseivät asiat ole ihan niin mustavalkoisia, kuin monesti haluttaisiin. Aihealueina ovat erityisesti Suomessa tapahtuneet väkivalta-, kultti- ja vastaavat tapaukset. Sekaan mahtuu myös yleismaailmallisia tapahtumia Hitleristä Jack the Ripperiin. Sisältö on jaettu selkeisiin osioihin. Kirjoitustyyli on objektiivinen ja neutraali – joskin jälkimmäisen välillä unohtaen. Kirjoittajasta jää pätevä mielikuva, Hannu selvästi tietää mistä kirjoittaa tai ainakin kirjoittaa aiheesta pätevän oloisesti.

Paikoittain kirja kärsi liian kuivasta tekstistä, erityisesti neljäs osio: Hyvä paha psykiatria oli todella puuduttavaa luettavaa. Kokonaisuutena teos on kuitenkin mielenkiintoinen.

Kirjan kansikuva luottaa vanhaan taiteeseen: John Henry: The Nightmare (1781) ja kuvan valinta on mielestäni onnistunut täydellisesti. Fonttikoko on aika pieni ja jotkut saattaisivat kaivata isompaakin tekstiä. Tekstiä on kuitenkin mukava seurata hyvän marginaalin ansiosta.

Voin suositella kirjaa erityisesti ihmisten psykologiasta kiinnostuneille. Vaikka toivon, että muutkin poimivat teoksen ja lukevat aiheesta. Minulle jäi varsin positiivinen olotila, vaikka kirjan aihealue onkin varsin synkeä.

Väkivalta on aihe, joka joskus yllättävästi primitivisoi muutoin rakentavaan keskusteluun ja ajattelemiseen taipuvaisia ihmisiä. -Hannu Lauerma: Pahuuden anatomia

★★

Lainaa

http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1903744?lang=fin