KIRJOITETTU: 18.10.2012 → SANOJA: 671 → TYYPPI: ELOKUVA → ARVOSANA: OK

Federico Fellinin 8½ (1963). Hetken katsottuani tajusin, että olenkin nähnyt tämän aikaisemmin. Enkä vain kerran vaan parikin kertaa, joskin ainoastaan sieltä täältä sivusilmällä. Eipä se ole mikään ihme, onhan tämä todellinen klassikko. Tällä kertaa kuitenkin katsoin alusta loppuun. Tämä versio oli remasteroitu vuonna 2003 ja formaattina toimi dvd.

Elokuvassa seurataan Guidoa, jolla on menossa kriisi elämässään ja siinä sivussa elokuvan ohjaus projekti. Kummatkin toki kietoutuu toisiinsa.

Ohjaus ja visuaalinen anti ovat miellyttävää. Vaikka ei pitäisikään mustavalkoisista elokuvista, niin kannattaa harkita tämän katsomista siitä välittämättä, koska tässä mustavalkoisuus toimii hyvin. Välillä mietin pari kertaa minkälaiset värit tähän oikein väsäisi, jos saisi tilaisuuden värittää tai uudelleen kuvata koko projektin. Päädyin ajatuksissani tummanhohtaviin väreihin tiukalla kontrastilla, joilla saisi vahvaa surrealismin tuntua. Se antaisi vielä vahvemman unenomaisen olemuksen elokuvalle varsinkin, jos välillä haalistaisi värejä lähelle mustavalkoista. kuitenkin pärjää aivan mainiosti ilman värejä.

Moni näyttää sanovan, että on vaikeatajuinen elokuva. Se saattaa johtua tarpeesta ylianalysoida sen sijaan, että antaisi vain ajatusten kellua kuvien ja tunnelman mukana. Itse hieman petyin, koska hilpeän absurdinen aloitus muuttui liiankin lineaariseksi ja yksioikoiseksi. Jos haluaa uudempaa vaikeaselkoista elokuvaa, niin kannattaa tutkia David Lynchin Inland Empire tai vähän helpommasta päästä Mulholland Drive. Mulholland Drive on mielestäni yksi parhaita elokuvia, joita olen koskaan nähnyt. Myös El Topo (1970), joka ei ole enää niin kovin uusi kannattaa katsoa.

on mukava sessio mielivaltaisen oloista sekoilua, mutta kuitenkaan olematta sitä. Itse näkisin, että tästä elokuvasta voisi tehdä sellaisen -tuntia kestävän version ja antaa pyöriä luupissa taustalla samalla kun itse väsäilee jotain muuta.

Ihmettelin pari kertaa oliko lip-sync pielessä, mutta ilmeisestikin tämä on jälkiäänitetty, eli dialogit on puhuttu lopulliseen muotoon vasta jälkikäsittelyssä. Näyttelijät ovat kuvausten aikana puhuneet sattumanvaraisia lauseita. Varsin hämmentävä tapa.

Dvd sisälsi mielenkiintoisen Lost ending-dokumentin, jossa käsitellään kadonnutta vaihtoehtoista loppua 8½:lle. Tämä on mielestäni jossain määrin naurettavaa, koska ohjaaja päättää miten elokuvansa lopettaa ja Fellini päätyi lopettamaan näin. Ei sitä tartte haikailla tai pohtia sen kummemmin, ylijäämät dumpattiin roskikseen ja sillä selvä. Elokuvassa Paranormal Activity tämä vaihtoehtoisten lopetusten kanssa leikkiminen näyttää hyvin miksi Fellinin ratkaisu on paljon parempi.

on hyvin onnistunut tutkimus elämän aiheuttamista paineista.

★★

Lisätietoa

http://www.imdb.com/title/tt0056801/
http://en.wikipedia.org/wiki/8%C2%BD

Lainaa

http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1724992?lang=fin

Osta